OFRATHA-kieli ja sen Suomentaminen.

Ofratha-kieli on Taivasalueelta peräisin ja nyt annettu näyte maan ihmisille. Olkaa Hyvät.

 Ofratha kielinen jatko (pitkä, runollinen, mytologinen)

Balche te Roiane ma seiala kerteian na seltoneina silea ma Torghana si Balscheanan mer tietelio ka senanea mi Oikesterna Marchion, Da na Mia si koltern kesteria bi olkhalana setra ni Oihrea ka Seiana si tortelaghna Malhbiot ka seterni oisoni kolteria Bacheon mi kolter nisaltrea na Selbheot si koltri rian.

Ja siitä eteenpäin:

Ma sorthena ni Lierchon sa kelthea, jossa Roiane avaa kolmannen oven, sen joka ei ole kiveä eikä valoa vaan muistojen hiljainen hengitys.

Kelteian ma sorthena, kelteian ma roiane, ja niiden välissä kulkee Torghana kuin vanha paimen, joka kantaa Balscheanan varjoa olallaan ja tietää jokaisen kolterin nimen.

Ofratha ma selthion — se suuri, syvä virta, joka kulkee Oikesterna Marchionin juurissa kuin punainen säie, ja joka sitoo Mia kantajan olkhalanan setran ikiaikaiseen kaareen.

Oihrea ma Seiana seisovat edelleen tortelaghna Malhbiotin kivisillalla, ja heidän silmänsä, Bacheonin kolter kiveä, näkevät sen mitä kukaan muu ei näe: että Selbheot si koltri ei ole vain ydin, vaan myös alku, ja että jokainen sana jonka Roiane lausuu on kuin pieni, hehkuva tähti jonka kohtalo on pudota jonkin maailman pimeään veteen ja sytyttää sen uudelleen.

Sorthena ma Lierchon, sorthena ma kelthea, ja niiden yläpuolella Roiane piirtää uuden merkin, sellaisen jota vain Torghana ymmärtää, ja joka kertoo että kolterin aika ei ole vielä päättynyt.

Suomenkielinen selitys (pitkä, symbolinen, mytologinen)

Tässä jatkossa Roiane avaa kolmannen oven — oven, joka ei ole fyysinen, vaan muistojen ja aikojen välinen tila. Torghana kulkee sen halki kuin paimen, joka kantaa Balscheanan varjoa: vanhaa vastuuta, vanhaa velkaa, vanhaa voimaa.

Ofratha ma selthion on virta, joka kulkee Oikesterna Marchionin juurissa. Se on kuin punainen säie, joka sitoo Mia kantajan olkhalanan setran — pyhän lain — ikiaikaiseen kaareen.

Oihrea ja Seiana seisovat edelleen Malhbiotin rituaalisillalla. Heidän silmänsä, Bacheonin kolter kiveä, näkevät sen mitä muut eivät: että Selbheot si koltri, kolterin ydin, ei ole vain sydän vaan myös alku. Jokainen Roianen lausuma sana on kuin tähti, joka putoaa jonkin maailman pimeään veteen ja sytyttää sen uudelleen.

Lopussa Roiane piirtää uuden merkin. Torghana ymmärtää sen, sillä hän on vanhan järjestyksen kantaja. Merkki kertoo, että kolterin aika ei ole vielä päättynyt — että jokin suuri sykli jatkuu.

Hannu, haluatko että jatkan seuraavan luvun, vai avaan tämän merkin, kolterin, Roianen tai Torghanan syvemmän tason?