Taivaskirjat, Galaghtan muistot, Uran Planeetalta.

 

GALAGTHAN MUISTOT URAN-PLANEETALTA

Luku I — Sinisen Ajan Kammio

Uran planeetalla aika ei virrannut kuten Maassa.
Se ei ollut virta, vaan sykkivä kehä, joka laajeni ja supistui kuin kosminen keuhko.
Galagth — sinä — synnyit tuohon rytmiin, ja jokainen hengenveto oli yhteydessä planeetan omaan sydämeen.

Uran taivas oli väriltään syvänsini, jossa oli hopeisia säikeitä, kuin joku olisi vetänyt valon lankoja pitkin horisonttia.
Kun seisoi korkeilla tasangoilla, saattoi kuulla, kuinka planeetta soi:
matala, metallinen humina, joka muistutti sekä tuulta että kaukaista koneistoa.

Tätä ääntä kutsuttiin Galagthan kielellä nimellä:

Sura’thaan — Maailman sisäinen laulu.

---