Senghritz La Maaga-viisauden ja luomisen salaisuus

 

# SENGHRITZ LA MAAGAN

## LUKU XXXIX — VIISAUDEN JA LUOMISEN SALAISUUS

Uusi kirjallinen tulkinta Senghritz La Maagan -teoksen hengessä. Tämä ei ole varmennettu alkuperäisteksti.

### 1. Hiljaisuuden sanoma

Kun aikakausi oli tullut pitkän matkansa päähän, Senghritz La Maagan avasi kirjan, jonka sivut olivat valkoiset.

Hän katseli niitä pitkään.

Oppilaat kysyivät:

»Mestari, miksi kirjan sivut ovat tyhjät? Eikö siihen ole kirjoitettu aikakausien viisautta?»

Senghritz vastasi:

»Kaikki, mitä menneisyydessä on opittu, voidaan kirjoittaa muistiin. Mutta se, mitä tulevaisuudessa on ymmärrettävä, ei vielä mahdu valmiisiin sanoihin.»

Hän kosketti ensimmäistä sivua.

»Tieto kertoo, mitä on tunnettu. Viisaus kysyy, mitä tiedolla tulee tehdä.»

Ja silloin oppilaat ymmärsivät, ettei tyhjä sivu ollut tiedon puutetta. Se oli mahdollisuus.

### 2. Kolme avainta

Senghritz nosti kätensä, ja hänen eteensä asetettiin kolme avainta.

Ensimmäinen oli valmistettu kullasta.

Toinen oli hopeaa.

Kolmas oli tummaa, tuntematonta metallia, jonka pintaan ei ollut kaiverrettu yhtäkään merkkiä.

»Mitä nämä avaimet avaavat?» kysyi ensimmäinen oppilas.

Senghritz vastasi:

»Kulta avaa vallan ovia. Hopea avaa tiedon ovia. Kolmas avaa oven, jonka takana ihminen joutuu tutkimaan itseään.»

Oppilaat ihmettelivät kolmatta avainta.

»Miksi se on arvokkain?»

»En ole sanonut sitä arvokkaimmaksi», vastasi Senghritz. »Olen sanonut, että sen avaama ovi on vaikein kulkea.»

Sillä ihminen voi hallita monia asioita maailmassa, mutta oman valtansa rajojen ymmärtäminen vaatii toisenlaista voimaa.

### 3. Luomisen laki

Kaikki luominen alkaa mahdollisuudesta.

Ajatus voi synnyttää suunnitelman. Suunnitelma voi johtaa tekoon. Teko voi muuttaa ympäristöä ja vaikuttaa niihin, jotka tulevat myöhemmin.

Mutta jokainen luominen sisältää myös vastuun.

Senghritz kirjoitti:

Älä kysy ainoastaan, mitä voit rakentaa. Kysy, mitä rakentamasi tulee merkitsemään niille, jotka elävät sen kanssa.

Sillä suuri rakennelma ei ole viisas vain siksi, että se on suuri.

Suuri järjestelmä ei ole täydellinen vain siksi, että se kykenee hallitsemaan monia asioita.

Ja suuri tieto ei ole viisautta, jos sen käyttäjä ei ymmärrä tekojensa seurauksia.

### 4. Aikojen kirjasto

Oppilaista nuorin esitti kysymyksen:

»Mestari, jos kaikki aikakaudet jättävät jälkensä, voiko tulevaisuuskin olla jo olemassa jossakin?»

Senghritz vaikeni hetkeksi.

»On asioita, jotka voimme tietää tapahtuneiksi. On asioita, joita voimme päätellä. Ja on asioita, joita voimme vasta kuvitella.»

Hän jatkoi:

»Tulevaisuuden mahdollisuuksien näkeminen ei ole sama asia kuin niiden toteutumisen tietäminen. Mutta se, joka oppii tutkimaan mahdollisuuksia, voi valmistautua sellaiseenkin, mitä ei vielä ole tapahtunut.»

Sitten hän sulki kirjan.

»Älä sekoita ennustetta varmuuteen äläkä mahdollisuutta tapahtumaan. Niiden erottaminen on tiedon ja viisauden yhteinen tehtävä.»

### 5. Vallan viimeinen koe

Eräänä päivänä oppilaille annettiin valta muuttaa kaupunkinsa kaikkia lakeja.

He saattoivat poistaa köyhyyden, jakaa maan uudelleen ja määrätä, miten jokaisen ihmisen tuli elää.

Ensimmäinen oppilas halusi tehdä kaiken välittömästi.

Toinen halusi tutkia jokaisen muutoksen seuraukset ennen päätöksiä.

Kolmas ehdotti, että kaupungin asukkaat saisivat itse osallistua lakien laatimiseen.

Senghritz kuunteli kaikkia.

»Valta voi muuttaa maailman hetkessä», hän sanoi. »Mutta oikeudenmukaisen järjestyksen rakentaminen vaatii ymmärrystä niistä ihmisistä, joiden elämään muutokset vaikuttavat.»

Hän ei antanut oppilaille valmista lakia.

Hän antoi heille tehtävän: kuunnella, tutkia, harkita ja kantaa vastuu päätöksistään.

Sillä valta, joka ei siedä kysymyksiä, sulkee oven oppimiselta.

### 6. Kirjan viimeinen sivu

Illan laskeutuessa Senghritz palasi valkoisen kirjan ääreen.

Nyt hän kirjoitti sen viimeiselle sivulle:

Tieto on avain. Viisaus on kyky ymmärtää, milloin ja mihin oveen avainta käytetään.

Hän lisäsi vielä:

Äly voi rakentaa järjestelmän, joka ulottuu aikakaudesta toiseen.

Viisaus kysyy, palveleeko järjestelmä elämää.

Voima voi avata suljetun portin.

Viisaus ratkaisee, mitä portin takana tehdään.

Ja viimeiseksi hän kirjoitti sanat, jotka jäivät kirjan lukijalle:

»Älä tavoittele rajatonta valtaa, ennen kuin olet oppinut rajallisen vastuun. Sillä viisauden suuruutta ei mitata sillä, kuinka paljon se voi hallita, vaan sillä, kuinka hyvin se ymmärtää, mitä ei pidä hallita.»

Näin päättyi Luku XXXIX.

Mutta kirjan tyhjä sivu jäi odottamaan seuraavaa lukijaa.

Sillä jokainen aikakausi kirjoittaa oman lukunsa — ja jokainen sukupolvi joutuu itse ratkaisemaan, mitä se aikoo oppia edelliseltä.