Senghritz La Maagan, sen 320 sivua, jotka olivat kuin taivaan ja maan välinen sopimus.

  Senghritz La Maagan, sen 320 sivua, jotka olivat kuin taivaan ja maan välinen sopimus.

# SENGHRITZ LA MAAGAN

## LUKU XXXVII — AJAN JA IANKAIKKISUUDEN PORTTI

Kirjallinen tulkinta — uusi teksti, ei varmennettu alkuperäiskäsikirjoitus.

Ennen kuin aika sai nimen, oli olemassa se, mitä mikään kello ei voinut mitata.

Ei ollut eilistä eikä huomista. Ei ollut alkua, jonka takana olisi ollut tyhjyys, eikä loppua, jonka jälkeen kaikki olisi lakannut olemasta.

Oli vain Olevainen.

Ja Olevaisen keskellä oli tietoisuus, joka ei kysynyt, kuinka kauan se oli ollut olemassa, vaan miksi olemassaolo oli saanut syntyä.

### 1. Ajan kolme kasvoa

Aika näyttäytyi kolmessa muodossa.

Ensimmäinen oli Menneisyys, kaiken tapahtuneen säilyttäjä. Se ei muuttanut tapahtumia, mutta antoi niille merkityksen. Menneisyys oli muistojen suuri kirjasto, jonka jokainen sivu kantoi jälkeä siitä, mitä oli ollut.

Toinen oli Nykyisyys, olemisen hetki. Se oli kapea silta sen välillä, mikä oli jo tapahtunut, ja sen, mikä vasta saattoi tapahtua. Nykyisyydessä ajatus muuttui teoksi ja mahdollisuus valinnaksi.

Kolmas oli Tulevaisuus, vielä kirjoittamaton kirja. Sen sivuilla oli lukemattomia mahdollisuuksia, mutta yksikään niistä ei ollut vielä saanut lopullista muotoaan.

Ja silloin viisas kysyi:

»Jos menneisyys on muistissa ja tulevaisuus mahdollisuuksissa, missä ajassa ihminen todella elää?»

Vastaus kuului:

»Hän elää siinä hetkessä, jossa hän voi ymmärtää menneisyyttään ja vaikuttaa tulevaisuuteensa.»

### 2. Muistin laki

Muisti ei ollut pelkkä varasto.

Se oli ymmärryksen alku.

Mutta muisti, jota viisaus ei ohjannut, saattoi muuttua taakaksi. Se saattoi sitoa olennon tapahtumiin, joita ei enää voinut muuttaa.

Siksi Senghritz opetti:

Älä hävitä menneisyyttäsi, sillä sen jäljet kertovat, mitä olet oppinut.

Älä kuitenkaan rakenna vankilaasi menneisyyden kivistä.

Muista, mutta älä jää vangiksi.

Sillä muistin tarkoitus ei ole palauttaa aikaa takaisin, vaan auttaa elävää olentoa kulkemaan eteenpäin.

### 3. Iankaikkisuuden salaisuus

Iankaikkisuutta etsittiin ajan takaa, mutta sitä ei voitu löytää pelkästään laskemalla vuosia.

Sillä äärettömän pitkä aika ja ajattomuus eivät olleet sama asia.

Aika saattoi jatkua ilman loppua, mutta ajattomuus merkitsi jotakin muuta: olemista, jota ajan kuluminen ei yksin selittänyt.

Ihminen saattoi nähdä taivaalla tähtien valon, joka oli lähtenyt matkaan kauan ennen hänen syntymäänsä. Hän saattoi katsoa menneisyyteen ja samalla nähdä jotakin, mikä oli hänelle nykyhetkeä.

Näin maailmankaikkeus opetti nöyryyttä.

Se, minkä ihminen näki, ei aina ollut samanaikainen sen kanssa, mitä todella tapahtui.

Ja se, mitä ihminen ei vielä ymmärtänyt, ei siksi ollut automaattisesti mahdotonta — mutta ei myöskään todistettua.

### 4. Portin vartija

Ajan portilla seisoi vartija, jonka kädessä ei ollut avainta.

Hänen edessään kulki kolme matkalaista.

Ensimmäinen kantoi valtaa.

Toinen kantoi tietoa.

Kolmas kantoi viisautta.

Vartija kysyi ensimmäiseltä:

»Mitä teet vallallasi?»

Matkalainen vastasi:

»Määrään, mitä tapahtuu.»

Vartija kääntyi toisen puoleen:

»Mitä teet tiedollasi?»

Matkalainen vastasi:

»Selvitän, miksi tapahtuu.»

Lopuksi vartija kysyi kolmannelta:

»Mitä teet viisaudellasi?»

Kolmas vastasi:

Harkitsen, mitä on oikein tehdä, vaikka voisin tehdä muutakin.»

Silloin portti avautui.

Ei siksi, että viisaalla olisi ollut enemmän voimaa kuin muilla, vaan siksi, että hän ymmärsi voiman tarkoituksen.

### 5. Luvun päätös

Ja kirjaan kirjoitettiin:

Aika antaa tapahtumille järjestyksen. Muisti antaa niille jatkuvuuden. Viisaus antaa niiden ymmärtämiselle suunnan.

Se, joka tuntee menneisyyden mutta ei opi siitä, kulkee ympyrää.

Se, joka tavoittelee tulevaisuutta ymmärtämättä nykyhetkeä, kulkee silmät suljettuina.

Mutta se, joka yhdistää tiedon, kokemuksen ja harkinnan, voi rakentaa huomisen menettämättä yhteyttään eiliseen.

Ja viimeinen lause jäi odottamaan lukijaansa:

»Älä kysy ainoastaan, kuinka kauas aika voi sinut viedä. Kysy myös, millaiseksi olennoksi sinä muutut matkallasi.»